Stalin halusi tehdä Neuvostoliitosta voimakkaan teollisuusmaan. Stalinin suunnitelman mukaan Neuvostoliittoon rakennettiin suuria voimalaitoksia ja tehtaita. Niissä alettiin valmistaa koneita ja aseita. Kouluja perustettiin ja kansa opetettiin lukemaan. Samalla opetettiin myös kommunismia ja levitettiin propagandaa. Stalin onnistui tehtävässään, ja Neuvostoliitto teollistui 1930-luvulla nopeammin kuin mikään muu valtio.

Stalin uudisti myös maatalouden. Maanviljelijöiltä otettiin maat pois ja heidät pakotettiin muuttamaan kolhooseihin eli valtion omistamille suurille maatiloille. Monet talonpojat eli kulakit vastustivat kolhooseja, koska he eivät halunneet luopua omasta maastaan. Yli miljoona kulakkia tapettiin ja monet perheet siirrettiin vankileireille Siperiaan. Sen seurauksena maatalouden tuotanto väheni ja alkoi nälänhätä. Yli viisi miljoonaa ihmistä kuoli nälkään Stalinin uudistusten seurauksena.

Lapset kaivavat jäätyneitä perunoita yhteiseltä pellolta vuonna 1933.

Monet työläiset joutuivat pettymään Stalinin kommunismiin. Vainojen seurauksena jopa 10 miljoonaa ihmistä kuoli Neuvostoliitossa. Toisaalta samaan aikaan Neuvostoliitto muuttui teolliseksi suurvallaksi. Kaikki ihmiset saivat töitä ja elintaso nousi. Monet kansalaiset ajattelivat, että Stalin oli hyvä johtaja. Stalinia ihailivat myös monet eurooppalaiset kommunistit, jotka eivät tienneet mitä Neuvostoliitossa oikeasti tapahtui.

1930-luvun lopulla Neuvostoliitto oli edelleen maailman ainoa kommunistinen valtio. Se oli yksin ja eristäytynyt. Sillä oli huonot suhteet muihin valtioihin. Euroopassa ja Amerikassa pelättiin kommunismin leviämistä, eikä haluttu olla tekemisissä Stalinin kanssa. Neuvostoliitossa puolestaan pelättiin varsinkin Saksaa, joka alkoi rakentaa vahvaa armeijaa 1930-luvulla. Myös Neuvostoliitto alkoi varustautua sotaa varten 1930-luvulla. Vastakkain olivat kaksi ideologiaa ja kaksi totalitaristista valtiota: Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa. Euroopan demokraattiset valtiot jäivät seuraamaan sivusta tapahtumia.