Suomi idän ja lännen välissä

Esihistorian aikana Suomessa ei ollut kristinuskoa. Suomalaisilla ja saamelaisilla heimoilla oli omat uskonnot, joissa oli monta eri jumalaa. Kristinusko levisi keskiajalla (500 – 1500) koko Eurooppaan. Kristinusko oli jakaantunut kahteen eri suuntaukseen. Itä-Euroopassa ja Venäjällä oli ortodoksinen kristinusko. Länsi-Euroopassa ja Ruotsissa oli katolinen kristinusko.

Ruotsalaiset alkoivat levittää katolista kristinuskoa Länsi-Suomeen 1100-luvulla. Samalla he valloittivat Länsi-Suomesta alueita ja alkoivat kerätä suomalaisilta veroja. Ruotsalaiset tekivät Suomen alueelle useita sotaretkiä. Tästä ajasta, eli vuosista 1100 – 1300, käytetään nimitystä ristiretkien aika.

Myös Venäjän alueella sijainnut Novgorodin valtio ja ortodoksinen kirkko olivat kiinnostuneita Suomen alueesta. Ristiretkien aikana venäläiset alkoivat levittää ortodoksista kristinuskoa Itä-Suomeen. Samalla he alkoivat kerätä veroja ja hallita Itä-Suomen aluetta.

Ruotsi ja Novgorod kävivät monia sotia Suomen alueella. Sodat loppuivat Pähkinäsaaren rauhaan vuonna 1323. Rauhansopimuksessa Novgorod ja Ruotsi jakoivat Suomen alueen. Etelä-Suomi kuului nyt Ruotsiin ja Itä- ja Pohjois-Suomi kuuluivat Novgorodiin. Novgorodista tuli myöhemmin osa Venäjää.

Ruotsin itäraja vuonna 1323.

Ruotsin itäraja vuonna 1323.

Ruotsi kävi useita sotia ja laajensi alueitaan 1500- ja 1600-luvuilla. Siitä tuli suurvalta eli suuri ja voimakas valtio. Ruotsi valloitti myös Itä-Suomen ja Baltian alueen. 1500- ja 1600-luku olivat raskasta aikaa suomalaisille. Verot nousivat, ja miehet joutuivat osallistumaan sotiin, joita Ruotsi kävi. Samalla Suomen alueesta tuli kiinteä osa Ruotsia.

Ruotsi vuonna 1658

Ruotsi vuonna 1658

1700-luvulla Ruotsi hävisi kaksi sotaa Venäjää vastaan ja se menetti asemansa suurvaltana. Sotien aikana Venäjän armeija miehitti koko Suomen alueen. Suomessa näistä ajoista käytetään nimityksiä isoviha ja pikkuviha. Miehitysten aikana Venäjän armeija kohteli julmasti siviiliväestöä: ihmisiä kidutettiin, raiskattiin ja murhattiin. Lisäksi tuhansia suomalaisia vietiin orjiksi Venäjälle. Sodan jälkeen Venäjä otti alueita Itä-Suomesta, mutta palautti muun Suomen Ruotsille.

Ruotsi menetti 1700-luvun sodissa Itä-Suomen Venäjälle

Ruotsin ja Venäjän väliset rajat 1700-luvulla.

Vuonna 1808 Venäjä hyökkäsi Ruotsiin ja valloitti taas koko Suomen alueen. Sodan seurauksena Ruotsi menetti Suomen alueen lopullisesti ja se liitettiin Venäjään. Venäjän keisari yhdisti aikaisemmin Venäjään kuuluneen Itä-Suomen ja Ruotsiin kuuluneen Länsi-Suomen. Hän antoi alueelle autonomian eli itsehallinnon. Autonomia tarkoitti, että suomalaiset saivat päättää itse monista asioistaan. Suomeen ei tullut Venäjän lakia, vaan suomalaiset saivat pitää Ruotsin aikaiset lait ja uskonnon. Venäjän keisari oli kuitenkin itsevaltias, ja hänellä oli ylin valta myös Suomea koskevissa asioissa.

Autonominen Suomen suuriruhtinaskunta 1800-luvulla

Autonominen Suomen suuriruhtinaskunta 1800-luvulla