Etelä- ja Länsi-Suomi olivat noin 700 vuotta osa Ruotsia. Näillä alueilla noudatettiin Ruotsin lakia. Suomalaiset maksoivat veroja Ruotsin kuninkaalle ja taistelivat sodissa hänen armeijassaan. Voidaan sanoa, että suomalaiset olivat suomen kieltä puhuvia ruotsalaisia. Heitä koskivat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin ruotsinkielisiä ruotsalaisia. Suomalaiset esimerkiksi osallistuivat äänestyksiin, joissa valittiin Ruotsin kuningas. Myöhemmin suomalaisilla oli omat edustajansa Ruotsin valtiopäivillä. Valtiopäivät tarkoittaa kansanedustuslaitosta, joka sääti lakeja yhdessä kuninkaan kanssa.
Laajat alueet Itä- ja Pohjois-Suomesta kuuluivat satojen vuosien ajan Venäjään. Siellä oli ortodoksinen uskonto ja venäläinen hallinto. Ihmiset maksoivat veroja Venäjän hallitsijalle, ja sodissa miehet taistelivat Venäjän armeijassa. Venäjä ei kuitenkaan ollut koskaan niin yhtenäinen valtio kuin Ruotsi. Venäjällä asui kymmeniä eri kansoja ja eri alueita hallittiin eri tavoilla.
Toisaalta Ruotsin ja Venäjän välillä ei ollut koskaan selvää rajaa, jota olisi valvottu tarkasti. Rajan lähellä ihmiset saattoivat kulkea melko vapaasti, eivätkä he kokeneet kuuluvansa välttämättä mihinkään kansaan tai valtioon. Tavallisille ihmisille ei ollut suurta merkitystä sillä, maksoivatko he veroja Venäjän keisarille vai Ruotsin kuninkaalle. Heitä kiinnosti enemmän se, miten oman perheen saa ruokittua. Tuohon aikaan ei ajateltu, että on olemassa yhtenäisiä kansoja, joille pitäisi olla oma valtio.
Ajatus yhtenäisestä Suomen kansasta ja kulttuurista syntyi vasta 1800-luvulla, kun Suomen alue oli liitetty Venäjään ja Itä-Suomi oli yhdistetty Länsi-Suomeen. Silloin Suomen alue sai ensimmäistä kertaa oman hallinnon. Samaan aikaan Suomeen levisi Euroopasta nationalismi eli kansallisuusaate. Sen seurauksena Suomessa asuneet suomenkieliset ihmiset kokivat kansallisen heräämisen. Se tarkoittaa, että ihmiset alkoivat ajatella, että he ovat suomalaisia ja muodostavat yhdessä Suomen kansan.
Suomen alue sijaitsi satojen vuosien ajan kahden suurvallan, Ruotsin ja Venäjän, rajalla. Ruotsin ja Venäjän raja oli myös kahden uskonnon ja kahden kulttuurin välinen raja. Sen vuoksi suomalainen kulttuuri on saanut paljon vaikutteita sekä idästä että lännestä. Monet näistä vaikutteista näkyvät yhä edelleen suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
Suomessa on esimerkiksi samankaltainen demokratia ja hyvinvointivaltio kuin Ruotsissa. Suomi kuuluu Euroopan Unioniin ja Suomen suurin uskonto on evankelisluterilainen kristinusko kuten Ruotsissa. Suomessa on suuri ruotsinkielinen vähemmistö ja ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli.
Toisaalta suomalaisessa kulttuurissa on paljon piirteitä, jotka eivät ole ruotsalaisia. Esimerkiksi suomen kieli ei ole ruotsin sukulaiskieli. Sen sijaan Venäjän alueella asuu paljon ihmisiä, jotka puhuvat suomen sukulaiskieliä. Venäläisiä ja suomalaisia yhdistävät myös esimerkiksi sauna, melankolinen musiikki ja tapa käyttää vahvaa alkoholia. Myös monet suomalaiset ruoat ovat peräisin Venäjältä. Näkyvin muistutus Venäjän vaikutuksesta on Helsingin vanha keskusta, joka on kuin kopio Pietarin keskustasta. Suomea ja Venäjää yhdistää myös rautatie: Helsingistä voi matkustaa junalla suoraan Pietariin tai Moskovaan, koska Suomessa ja Venäjällä rautatie on yhtä leveä. Ruotsiin ei voi matkustaa suoraan junalla, koska siellä rautatie on kapeampi.
Kaikki maailman kulttuurit ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa. Suomi ei ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Esimerkiksi ruotsalaisessa kulttuurissa on paljon saksalaisen kulttuurin vaikutteita ja venäläisessä kulttuurissa on paljon aasialaisten kulttuurien vaikutteita. Maailman kulttuurit eivät ole koskaan pysyneet pitkän aikaa samanlaisina, vaan ne ovat olleet aina jatkuvassa muutoksessa. Siksi voidaan sanoa, että maailmassa ei ole yhtään täysin alkuperäistä kulttuuria – ei ruotsalaista, ei venäläistä eikä suomalaista.