Vuonna 1952 Suomi sai maksettua viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliittoon. Samana vuonna Helsingissä järjestettiin olympialaiset. Sodasta toipunut Suomi sai olla hetken koko maailman huomion keskipisteenä. Suomalaisille vuosi 1952 merkitsi uuden aikakauden alkamista.

1950- ja 1960-luvuilla Suomen talous kasvoi ja valtio sai lisää verotuloja. Suomesta alettiin rakentaa Pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Pohjoismainen hyvinvointivaltio tarkoittaa, että valtio pyrkii tasaamaan verotuksella ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut. Peruspalveluita ovat esimerkiksi sairaanhoito ja koulutus.

1960-luvulla tehtiin paljon uudistuksia, joista muodostui suomalaisen hyvinvointivaltion perusta. Kaikki suomalaiset saivat esimerkiksi sosiaaliturvatunnuksen ja valtion sairausvakuutuksen. 1970-luvulla tehtiin peruskoulu-uudistus, jonka seurauksena koulusta tuli maksutonta kaikilla luokka-asteilla. Lisäksi 1970-luvulla kuntien velvollisuudeksi tuli järjestää kaikille lapsille päivähoitopaikka. Sen seurauksena naisten oli helpompi osallistua työelämään.

1960- ja 1970-luvuilla Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Sen seurauksena monet suomalaiset muuttivat kaupunkeihin. Kaupungeissa oli pulaa asunnoista, ja niiden laidoille rakennettiin kerrostaloalueita eli lähiöitä. Samaan aikaan suuret ikäluokat tulivat työikäisiksi eikä töitä riittänyt kaikille. Monet suomalaiset lähtivät etsimään töitä ja parempaa elämää ulkomailta. Yli 400 000 suomalaista muutti 1960 – 1970-luvuilla Ruotsiin. Suomalaiset ovat edelleen Ruotsin suurin vähemmistö.

1990-luvun alussa Suomessa alkoi suuri talouslama. Sen seurauksena työttömyys kasvoi ja valtio joutui ottamaan velkaa. Laman aikana hyvinvointivaltion palveluita alettiin leikata. Laman jälkeen suomalaiset ovat olleet eri mieltä siitä, millainen suomalaisen hyvinvointivaltion pitäisi olla. Poliittinen vasemmisto on puolustanut pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa valtiolla ja kunnilla on suuri rooli. Poliittinen oikeisto taas on halunnut pienentää valtion ja kuntien roolia, vähentää tulonsiirtoja ja siirtää palveluita enemmän yksityisten yritysten vastuulle. 1990- ja 2000-luvuilla suomalainen yhteiskunta on muuttunut poliittisen oikeiston toivomaan suuntaan. Verotusta on kevennetty ja toisaalta valtion sekä kuntien tarjoamia palveluja on leikattu ja siirretty yksityisten yritysten hoidettavaksi.