Suomen venäläistäminen aloitettiin uudelleen heti kun tilanne Venäjällä oli rauhoittunut. Vuosista 1908 – 1917 käytetään Suomessa nimeä toinen venäläistämiskausi tai toinen sortokausi. Silloin Suomea koskevia lakeja alettiin säätää Venäjällä. Suomen senaattiin eli hallitukseen nimitettiin venäläisiä miehiä ja venäjän opetusta lisättiin kouluissa.

Suomalaiset odottivat, että uusi eduskunta voisi säätää lakeja, joilla puututtaisiin yhteiskunnan ongelmiin ja puolustettaisiin Suomen autonomiaa. He joutuivat kuitenkin pettymään. Venäjän keisarilla oli oikeus hajottaa eduskunta, jos se ei toiminut niin kuin keisari halusi. Vuosina 1908 – 1917 keisari hajotti eduskunnan melkein joka vuosi. Sen seurauksena uusia lakeja ei pystytty säätämään ja kansa menetti uskonsa demokratiaan. Yhä useampi suomalainen alkoi ajatella, että yhteiskunnan ongelmat voidaan ratkaista vain väkivallan avulla. Lisäksi monet suomalaiset alkoivat vaatia, että Suomen pitää irtautua kokonaan Venäjästä.

Vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Jotkut suomalaiset ajattelivat, että maailmansota voisi mahdollistaa Suomen itsenäistymisen. Saksa taisteli sodassa Venäjää vastaan ja halusi auttaa suomalaisia. Noin 2000 suomalaista miestä lähti Saksaan hankkimaan sotilaskoulutusta. Heistä käytettiin nimeä jääkärit. Jääkäreistä oli tarkoitus muodostaa armeija, joka taistelisi Venäjää vastaan ja tekisi Suomesta itsenäisen valtion. Jääkärit palasivat Suomeen kuitenkin vasta keväällä 1918, kun Suomi oli jo itsenäistynyt. Silloin Suomessa oli käynnissä verinen sisällissota.