Rautateihin, höyrylaivoihin ja suurkaupunkeihin tottuneet eurooppalaiset kohtasivat Afrikassa täysin erilaisen maailman. Afrikkalaisten elämää pienissä kylissä pidettiin alkukantaisena. Ajateltiin, että afrikkalainen kulttuuri on alemmalla tasolla kuin eurooppalainen. Monien eurooppalaisten ajatteluun vaikutti myös rotuoppi. Sen mukaan ihmiset jakaantuvat erilaisiin rotuihin. Valkoiset eurooppalaiset olivat rotuopin mukaan ylempiä kuin tummaihoiset afrikkalaiset. Jotkut ajattelivat, että afrikkalaiset eivät ole edes ihmisiä. Se tarkoitti, että heillä ei ollut myöskään ihmisoikeuksia. Nykyään tiede on osoittanut, että rotuoppi ei ole totta. Kaikki maailman ihmiset ovat niin samanlaisia, että heitä ei voi jakaa eri rotuihin.

Eurooppalaiset alkoivat perustella siirtomaiden valloitusta ”valkoisen miehen taakalla”. Se tarkoitti, että valkoihoisilla oli velvollisuus viedä Afrikkaan eurooppalainen sivistys, kulttuuri ja uskonto.

Siirtomaihin perustettiin kouluja, joissa opetettiin eurooppalaisia tapoja ja kristinuskoa. Samalla monet afrikkalaiset kulttuurit ja uskonnot hävisivät. Toisaalta kouluissa opetettiin monia hyödyllisiä asioita, kuten luku- ja kirjoitustaitoa. Joillekin afrikkalaisille avautui mahdollisuus jatkaa opintojaan Euroopan yliopistoissa. He palasivat kuitenkin yleensä kotiseudulleen palvelemaan siirtomaiden omistajia, eivät oikeaa kotimaataan.

Koulujen lisäksi eurooppalaiset toivat Afrikkaan uusia lääkkeitä ja perustivat terveysasemia sekä sairaaloita. Myös jotkin paikallisiin kulttuureihin liittyneet epäinhimilliset tavat kiellettiin ja heimojen väliset sodat vähenivät.