1800-luvun alussa nationalismia kannattivat yliopistojen opiskelijat ja sivistyneistö. Sivistyneistö tarkoittaa korkeasti koulutettuja ihmisiä. He alkoivat tutkia oman kansansa kieltä ja kulttuuria ja yrittivät luoda kansan historiasta yhtenäisen tarinan. Kansalta kerättiin esimerkiksi runoja ja niiden pohjalta koottiin kansalliseepoksia. Ne kertoivat kansan historiasta runojen muodossa.

Kansalliseepoksia olivat esimerkiksi kreikkalaisten Ilias ja Odysseia, virolaisten Kalevipoeg ja suomalaisten Kalevala. Kansalliseepokset eivät olleet oikeaa historiaa, vaikka ne oli tehty kansalta kerättyjen runojen pohjalta. Esimerkiksi Kalevalan koonnut Elias Lönnrot muokkasi vapaasti keräämiään runoja, jotta saisi luotua niistä yhtenäisen tarinan. Vaikka kansalliseepokset olivat suurelta osin pelkkää mielikuvitusta, ne loivat käsityksen yhtenäisestä kansasta, jolla oli yhteinen historia.

Nationalismi näkyi voimakkaasti 1800-luvun taiteessa. Kirjailijat julkaisivat romaaneja, jotka kertoivat kansan kunniakkaasta menneisyydestä. Kuvataiteilijat maalasivat kauniita maisemia ja kuvittivat kansalliseepoksia. Teatteri, ooppera ja musiikki kukoistivat. Taiteilijat suunnittelivat myös lippuja, vaakunoita ja postimerkkejä. Niiden avulla korostettiin kansan ja valtion yhtenäisyyttä.

Koulujen tehtäväksi tuli nationalismin levittäminen tavallisten ihmisten keskuuteen. 1800-luvulla Euroopassa rakennettiin paljon kouluja ja niihin pääsi opiskelemaan myös köyhien ihmisten lapsia. Kouluissa lapsille opetettiin omaa kieltä ja kulttuuria. Isänmaallisuutta ja oman kansan kunniakasta historiaa korostettiin. Vähitellen ihmiset alkoivat ajatella, että he kuuluvat johonkin kansaan. Tästä käytetään nimeä kansallinen herääminen. Kansallinen herääminen tapahtui myös Suomessa 1800-luvulla.