Suomen sisällissota oli lyhyt, mutta verinen. Sodan seurauksena kuoli lähes 40 000 ihmistä. Sodan aikana molemmat osapuolet syyllistyivät terroriin ja julmuuksiin. Terrori tarkoittaa taistelujen ulkopuolella tapahtuvaa väkivaltaa, jolla yritetään pelotella vihollista.

Punaiset syyllistyivät terroriin varsinkin sodan alkuvaiheessa. Esimerkiksi Tampereen lähellä Suinulan asemalla ammuttiin heti sodan alussa 17 vangiksi jäänyttä valkoista. Myös monet aseettomat siviilit joutuivat punaisten väkivallan kohteeksi. Esimerkiksi opettajia, pappeja ja maata omistavia talonpoikia ammuttiin. Usein taustalla oli henkilökohtainen kosto.

Sekä punaisten että valkoisten omistamissa lehdissä kerrottiin tarinoita toisen osapuolen tekemistä julmuuksista. Suurin osa näistä tarinoista oli propagandaa. Propaganda vahvisti molempien osapuolten vihaa toisiaan kohtaan, ja sota muuttui koko ajan julmemmaksi.

Punaisten terrori väheni helmikuussa, kun kansanvaltuuskunta esitti vetoomuksen väkivaltaa vastaan ja uhkasi tuomita julmuuksiin syyllistyneet punaiset. Sodan lopussa kansanvaltuuskunta ei pystynyt enää hallitsemaan omaa armeijaansa ja terrori lisääntyi uudelleen. Sodan hävinneet punaiset sotilaat tappoivat kostoksi valkoisia vankeja ja siviilejä. Esimerkiksi Kouvolassa punaiset teloittivat yli 100 porvaria. Viipurissa humalaiset punakaartilaiset tunkeutuivat kaupungin vankilaan ja ampuivat yli 30 aseetonta ihmistä.

Valkoinen terrori lisääntyi vähitellen, ja se oli voimakkainta sodan loppuvaiheessa ja heti sodan jälkeen. Valkoisten terrori oli myös järjestäytyneempää. Valkoisen armeijan päällikkö Mannerheim antoi sodan aikana käskyn, jonka mukaan punaisia sai ottaa taistelun jälkeen vangiksi oman harkinnan mukaan. Se tulkittiin niin, että vangit voitiin teloittaa taistelujen jälkeen. Yleensä näin myös tapahtui.

Valkoisten terrori kohdistui myös siviileihin. Sen taustalla vaikuttivat osaltaan rotuoppiin ja rotuhygieniaan perustuneet ajatukset. Valkoiset halusivat puhdistaa Suomen kansan kommunismista ja kaikista venäläisistä vaikutteista. Heidän tavoitteenaan oli luoda Suomesta nationalismi-aatteen mukainen yhtenäinen kansakunta. Esimerkiksi Viipurissa tehtiin huhtikuussa 1918 etninen puhdistus ja joukkomurha. Valkoiset ottivat kaupungista kiinni noin 400 venäläistä tai venäläiseksi luultua ihmistä ja ampuivat heidät. Osa murhatuista venäläisistä oli porvareita, jotka olivat avustaneet valkoisia sisällissodan aikana ja iloinneet heidän voitostaan. Teloitettujen joukossa oli myös muita vieraskielisiä, kuten puolalaisia, italialaisia ja virolaisia, joilla ei ollut mitään tekemistä sisällissodan kanssa.

Venäläisten lisäksi valkoisten viha kohdistui etenkin punaisiin naisiin. Monet valkoiset ajattelivat, että housuihin pukeutuneet ja asetta kantaneet naiset olivat järkyttäneet yhteiskunnan pyhiä arvoja. He halusivat, että sellaiset naiset eivät voi saada enää lapsia. Esimerkiksi sodan loppuvaiheessa saksalaiset ja valkoiset pysäyttivät Lahdessa 28 000 punaista, jotka yrittivät paeta Venäjälle. Heidät suljettiin vankileirille Fellmanin pellolle. Siellä yli 200 naista ja tyttöä teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä.

Sodan päätyttyä lähes 80 000 punaista suljettiin vankileireille. Olosuhteet vankileireillä olivat surkeat. Vangeille ei annettu riittävästi ruokaa ja yli 13 000 ihmistä kuoli nälkään ja sairauksiin. Osa vangeista tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.

Punaisten ja valkoisten terrorin seurauksena kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin varsinaisissa taisteluissa. Terrori jätti ihmisten mieliin syvät haavat.

14-vuotias Arvo Koivisto kuului Tyrvään punakaartiin. Koivisto toimi punakaartissa viestinviejänä. Huhtikuussa 1918 hän lähti perääntyvien punaisten mukana kohti itää. Hän jäi vangiksi Lahden lähellä 1.5. Koivisto lähetettiin kotiinsa Tyrväälle. Siellä hän joutui paikallisen suojeluskunnan kuulusteltavaksi. Hänet teloitettiin 7.6.1918.