Ensimmäisen maailmansodan voittivat demokraattiset valtiot: Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat. Sodan jälkeen syntyi paljon uusia valtioita, kuten Suomi, Puola ja Viro. Niistä kaikista tuli demokratioita. Myös sodan hävinneestä Saksasta tuli demokratia. Näytti siltä, että koko Eurooppa muuttuu demokraattiseksi. 1920-luvulla Euroopassa uskottiin jälleen tulevaisuuteen. Ajateltiin, että uutta sotaa ei tule koskaan ja demokratian avulla voidaan tehdä parempi yhteiskunta.

Demokratiassa on myös haasteita. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, ja ne pitää sovittaa yhteen. Se on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä. Sodan jälkeen monilla eurooppalaisilla ei ollut vielä kokemusta demokratiasta. Politiikassa oli paljon riitoja ja erimielisyyksiä. Päätöksiä oli vaikea tehdä, ja ihmiset alkoivat suhtautua demokratiaan kriittisesti.

1920-luvun alussa Neuvostoliitto oli Euroopan ainoa diktatuuri. Diktatuuri tarkoittaa valtiota, jossa valtaa käyttää vain yksi puolue tai johtaja. Muut puolueet on kokonaan kielletty. Neuvostoliitto oli myös kommunistinen valtio. Se tarkoittaa, että ihmisillä ei ole omaisuutta, vaan valtio omistaa kaiken.

Myös Euroopan demokraattisissa valtioissa oli kommunistisia puolueita. Kommunistien mielestä demokratia ei ollut ratkaissut työläisten ongelmia. Tuloerot olivat edelleen suuret. Politiikka oli riitaisaa ja työläisten asemaa parantavat lait etenivät hitaasti. Kommunistiset puolueet halusivat seurata Venäjän esimerkkiä ja tehdä kommunistisen vallankumouksen. Kommunistit haaveilivat yhteiskunnasta, jossa työläisillä olisi kaikki valta. Kommunistit ajattelivat, että lopulta kaikkien valtioiden työläiset tekevät vallankumouksen. Silloin valtioiden välisillä rajoilla ei olisi enää merkitystä. Kommunismi oli kansainvälinen aate, ja se vastusti nationalismia.

Samaan aikaan eurooppalaista demokratiaa alkoi uhata myös äärioikeisto. Äärioikeisto tarkoittaa nationalistisia puolueita ja ryhmiä, jotka vastustavat demokratiaa ja vaativat valtiolle vahvaa johtajaa. Äärioikeiston kannattajat vihasivat kommunismia ja käyttivät toiminnassaan väkivaltaa.

Italiassa Benito Mussolinin johtamat fasistit nousivat valtaan 1920-luvulla. Fasistit tekivät Italiasta Mussolinin johtaman diktatuurin. Italian fasisteista tuli Euroopan äärioikeiston esikuva. Myöhemmin fasisti-nimi alettiin liittää myös moniin muihin äärioikeistolaisiin ryhmiin, kuten Hitlerin johtamiin kansallissosialisteihin eli natseihin.

1930-luvun alussa Eurooppaan tuli suuri lama. Lama tarkoittaa, että taloudella menee huonosti ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Laman aikana monet ihmiset menettivät toimeentulonsa ja omaisuutensa. Euroopan kaupungeissa oli paljon levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia.

Laman seurauksena äärioikeiston ja fasismin kannatus kasvoi. Ihmiset olivat pettyneet demokratiaan ja halusivat vahvan johtajan. Äärioikeisto lupasi tuhota kommunismin ja tuoda takaisin järjestyksen. Yhteiskunnan keski- ja yläluokka pelkäsivät kommunismia, koska se olisi tarkoittanut, että he menettävät omaisuutensa. Monet ihmiset alkoivat kannattaa äärioikeistoa, koska se vastusti kommunismia. Myös Suomessa äärioikeistolainen Lapuan liike sai paljon kannatusta 1930-luvulla.

1930-luvun loppuun mennessä suurin osa Euroopan valtioista oli muuttunut äärioikeiston diktatuureiksi. Euroopassa oli nyt enemmän diktatuureja kuin demokratioita. Maailman ainoat demokraattiset suurvallat olivat Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Suomi ja muut Pohjoismaat säilyttivät myös demokratiansa.